Ammattikoulun toka vuosi

Ammattikoulun toka vuosi

(Nimet jälleen MUUTETTU...)

Aloin tosiaan hengaa muiden luokkalaisten kaa koulussa. Meil kehkeyty kiva pieni porukka. Eniten lähennyin kahen tytön kaa meiän porukas. Niiden nimet olkoon Lilli ja Emma.

Vietin myös vapaa-ajalla aikaa Lillin ja Emman kaa. Ne oli olleet jo kakarasta asti kavereita keskenään. Eka lukuvuos oli menny äkkii ja oli jo kesäloma. Sinä kesänä en ollu missään kesätöissä, kun en saanut mistään kesätyöpaikkaa.

Kesä meni siis kavereiden kanssa. Olin tosi paljon Lillin ja Emman kaa. Sinä kesänä Emma alko kuitenkin tosi paljon juomaan ja huumeetki tuli kuvioihin. Lillil meni hermo siihe Emman touhuun ja purki mulle asiaa paljon. Me lähennyttiin Lillin kans siin vaihees tosi paljon ja oltiin melkeen koko kesä keskenään.

Tutustuin myös Lillin muihin kavereihin ja aloin olee niiden kaa tosi paljon. Biletettiin aika huolel ja muistelen edelleen kyl hyvillä mielin sitä kesää. Se oli ehkä mun paras kesä ikinä.

Koht alko kuitenki koulu ja toinen lukuvuosi. Lilli oli kesäl päättänyt, ettei oo missään tekemisissä Emman kaa. Se oli niin paljon tehny tyhmii juttui Lillil ja muutenki. Koulus kuitenki mulle tuli vähän ulkopuolinen olo porukas. Meit oli siin yhteensä viis tyttöö ja koin, et mä olin taas se yksinäinen ja kolmas pyörä.

En tiiä mikä oli totuus ja, et oliks se vaan oman pään juttui.

Ehkä oon tosi herkkä vaan kaikil tällasil asioil. Koen asiat isompina, ku ne oikeesti ees on. Mul oli muutenki ollu jo siihe asti nii pal sellasii kaverei, jotka oli esittänyt kaverii ja sit kussu päi naamaa.

Kai jotenki aattelin, et tä käy kuitenki taas sillee, ja olin jo vähä sotajalal ite ja varuillaa. Lilli ja Emma alko taas koulun alettuu lähentyy ja aloin olettaa, et Lilli ei haluu olla enää mun kaveri. Loukkaannuin asiast hiukan, ku must tuntu, et koulus olin iha ilmaa Lillil. En jaksanu enää paljoo puhuu Lillil ja etäännyttii. Aloin kan enemmä vetäytyy koko porukast ja menin takas siihe omaa kuoree ja muurin taakse.

Lilli koitti puhuu mul ja kysellä mikä on ja kaikkee, mut tiuskin vaa sil ja syytin sitä kaikest. Nykyää mietin, et olin ite oikeestaa se idiootti.

Mut silti ku mietin asiaa, ni olin tosi hämmentyny tilanteest. Vapaa-ajal Lilli puhu "paskaa" mul Emmast ja sano koko aja, ettei jaksa noit Emman typerii temppui ja, ettei haluu olla sen kaa missää tekemisis. Silti se koulus roikku Emman peräs ja kaikkee.

Kysyinki usein Lillilt, et miks se ei vaa ignoraa Emmaa, jos se on muka nii ärsyttävä ja vastaukseks sain aina vaan et: "se on helpommi sanottu ku tehty".

Muutenki Lilli ite sano mul, et se tietää, et sanoo ettei oo missää tekemisis, mut silti on. En jaksanu ite jotenki katella sitä ja vetäydyin vaa enemmä.

Lopult asiat meni vaa nii pahaks, et en enää juuri olenkaa ollu täs porukas. Oikeestaa lähin siit ite pois. Kaks muuta tyttöö ku oli siin meiän kaa, ni en niihi oikee kokenu mitää sellast yhteenkuuluvuut, et oisin halunnu niiden kaa hengaa. Toine niist oikeestaa vaihto samoihi aikoihi itekki porukkaa ja sit tää toine niist oli vähä sellane liia outo mun makuun. Se muutenki vähä roikku meiä porukas ja otettiin se tavallaa säälistä meiä kans, ku ei sil ollu muitakaa kaverei luokas.

Kerran meil tuli joku iso riita Lillin kaa. Meil tuli niit riitoi aika paljonki. Usein siit, et mä koitin selvittää meiä välei ja sanoin vaa suoraa, et must tuntuu tält ja koitin kysyy milt siit tuntuu. Joka kerta se kutienki meni riidaks, ku Lilli alko raivoo ja syyttää mua, et oon kaksnaamane yms. En tiiä oikee vieläkää, et mitä tein väärin, koska joo ehkä sanoin vähä liian suoraa oman mielipiteen, mut koitin silti mennä rauhas puhuu. En mä halunnu mitää riitaa. Kysyin myös Lillin mielipidet, mut se aina suuttu mulle...