Pakki päälle ja alamäkeen
Pakki päälle ja alamäkeen Olin aiva helvetin loppu ku työt oli ohi. Muistan kuinka viimene vuoro oli sunnuntain iltavuoro ja heti maanantain kasiks kouluun. Oli aika rajuu totutella itteää siihe, et nyt onki menoo heti aamust, ku just painanu koko kesän iltavuoroo. Ekat pari kuukaut koulus meni ihan hyvin. En kyl sit enää paljoo ottanu työvuoroi ku olin nii väsyny niist ja siit ilmapiirist mikä siel vallitsi. Aloin kuitenki parin kuukaude jälkee väsymää lisää. Oon aina ollu hirveen tunnolline kaikist töist ja kouluist, et meen aina paikal ja sitä rataa. Ei yhtäkää poissaoloo. Aloin kuiteki keräämää niit poissaoloi. Vastasin niihin aina et oon kipeenä. Emmä oikeesti ollu. Aloin olee henkisesti vaan niin loppu. Mun koulunkäynti kärsi. Monet poissaolot. Tekemättömät tehtävät. Aloin pikkuhiljaa kadottaa itteeni. En enää edes tunnistanu, et kuka oon. Joskus marraskuussa alkoikin eka työharjoittelu. Muistan, ku istuin ekana aamuna autossa ja mietin, et "mä voin viel käänty...