Ala-aste

Ala-aste



Ensimmäinen luokka

Aloitin ekan luokan ja tykkäsin koulusta. Menin joka päivä sinne mielelläni. Ehtisin kuitenkin käymään vain jouluun asti ekaa luokkaa kun muutimme ja jouduin vaihtamaan koulua.

Kävin tutustumassa ennen joulua uuteen kouluun. Luokkakaverit vaikuttivat kivoilta. Jäi kuitenkin mieleeni se, että tutustumiseni aikana oli kuvista ja piirtelimme tonttuja. Näytin oman piirrokseni luokan edessä ja kaikki nauroivat.

Aloitin sitten tammikuussa uudessa koulussa ja sain heti kavereita. Tykkäsin siis uudesta koulusta kovasti.


Toinen luokka

Toinen lukuvuosi alkoi kivasti. Ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa kakkosluokalla. Minulla oli edelleen kavereita koulussa.


Kolmas luokka

Kolmannella luokalla meidän luokalle tuli kaksi uutta tyttöä. Nämä tytöt olivat koko ajan keskenään. Oikea parivaljakko. Tytöt olivat kaikkien suosiossa, etenkin poikien. He usein saattoivat sanoa ilkeästi muille, mutta se ei ollut sen kummempaa. He pitivät oikeastaan kaikkia meidän luokan tyttöjä hetken aikaa "silmätikkuina" ja puhuivat pahaa selän takana.


Neljäs luokka

Neljännellä luokalla nämä kaksi aikaisemmin mainittua tyttöä ottivat minut "silmätikukseen". Otin kaiken selän takana puhumisen vain leikillä, kun he olivat aikaisemminkim tuota tehneet muille ja sitten lopettaneet. Tätä jatkui koko neljännen luokan ajan.

Näihin aikoihin muistan kuinka crocsit tulivat kauppoihin. Suunnilleen kaikki luokan tytöt hankkivat sitten crocsit sisäkengiksi. Minäkin sitten sanoin äidille, että haluaisin samanlaiset ja sainkin. Kun laitoin niitä käytävällä jalkaan, tulivat nämä kaksi luokan suosituinta tyttöä kysymään, että miksi minulla on samanlaiset. Vastasin vain, että kun muillakin on ja ne on hyvät sisäkengät. Tähän he nauroivat ja haukkuivat matkijaksi.

Usein sain kuulla kuitenkin siitä, kuinka rumia vaatteeni olivat. Olin hämmentynyt siitä. Kun pukeuduin eri tavalla kuin muut, sain osakseni vinoja katseita ja naurua. Kun taas hankin yhden saman asian (crocsit), niin saan siitäkin haukkuja, kuinka olen matkija.


Viides luokka

Viidennellä luokalla sama seläntakana puhuminen jatkui. Muistan kuinka liikuntatunnilla vaihdoin vaatteitta ja sitten naurettiin sitä, kun olin alkanut käyttää rintsikoita (tai sen tapaisia). Se oli silloin erittäin noloa.

Viidennen luokan marras-joulukuussa taisi olla yhden luokkalaisen synttärit. Minut kutsuttiin sinne. Kaupassa mietin äidin kanssa, että mitä ihmettä annan lahjaksi. Päätettiin sitten ostaa hieno muumimuki. Äiti sanoi, että se olisi hyvä lahja kun säilyisi monet vuodet. Olin erittäin tyytyväinen lahjaan.
Synttäripäovä koitti ja kaikki meidän luokan tytöt oli kutsuttu. Avasimme lahjoja ja katsoin, kuinka muut olivat ostaneet lahjaksi karkkia, huulikiiltoja, barbeja jne. Kun minun lahjani avattiin, sai se vinoja katseita ja haukkuja, että miksi ostin typerän mukin, enkä jotain kivempaa. Meidän luokan tytöt puhuivat loppuviikon koulussa asiasta. Kun menin käytävällä ohi, niin he "kuiskivat" tästä mukista, että kuinka typerä lahja se oli.
Eli heidän "kuiskimisen" tarkoitus oli, että kuulen kaiken.

Keväämmällä kun asia edelleen paheni ja erään luokan tytön penaali katosi, niin syytettiin siitä minua, vaikken todellakaan sitä ollut vienyt. Kukaan ei uskonut.

Koko viidennenluokan olin muutenkin ollut jo aika yksinäinen koulussa...
...Liikuntatunnilla olin viimeisten joukossa kun valittiin joukkueita...
...Ryhmä/paritöissä jäin aina yksin ja lopulta opettaja määräsi minut johonkin ryhmään ja sain osakseni mulkoilua...
...Värjäsin hiukset punaiseksi ja pojat huutelivat "porkkanapää"...
...Sain silmälasit ja koko luokka kyseli, miksi sain silmälasit. Kuuntelin myös näitä lauseita > "olit nätimpi ennen laseja", "lasit eivät sovi sulle", "sun lasit on hirveet", "rillipää", "rillirousku" ja "nelisilmä"...

Kaikkein ikävintä oli viettää jokaikinen välitunti yksin seisten. Muistan kuinka se nolotti ja yritin välillä mennä tyttöjen kanssa, jotka kuitenkin lähtivät kävelemään poispäin ja "kuiskivat", että "miksi tuo seuraa meitä?"
Joskus otin hyppynarun mukaan, koska tytöt tykkäsivät hyppiä sitä. Pääsin joskus siihen mukaan. Mutta kun itse otin hyppisen mukaan, ei kukaan tullut, vaan jouduin hyppimään yksikseni. Usein kuitenkin vain pidin narua kädessä. En halunnut yksin hyppiä. Seisoin vain maahan tuijottaen. Yksin.


Kuudes luokka

Sama paska jatkui kuudennella. Seisoin joka välitunti yksin. Äitikin soitti kouluun asiasta. Opettaja piti tytöille puhuttelun, että kaikki pitää ottaa mukaan ja kaikkien kaveri pitää olla. Ei sen enempää. Tämä ei tietenkään toiminut.

Muistan jollain äidinkielen tunnilla kun pidettiin ryhmissä esitelmiä. Tuli mun ryhmän vuoro. Tunnin jälkeen eräs luokkalainen tyttö sanoi mulle, että "sun maha pömpöttää aina ruokailun jälkeen". Olin ennenkin saanut kuulla tästä, että mahani on paksu ruokailun jälkeen ja kuinka se pömpöttää. Mulla on kyllä aina ollu ns. "ankkaryhti", että on tosi notko selkä jollonka peppu on hieman taaksepäin ja rintakehä eteenpäin. Ja tietysti mulle tulee siitä notkoselästä paksu, läski ja pömppö maha...

Sitten kouluumme tuli Kiva koulu -hanke. Tehtiin yhdessä kaikenlaista ja saimme tehtäväkirjankin ja puhuimme siitä, että pitää taas kaikki ottaa mukaan ja ei saa haukkua ja syrjiä. No opettajille tuli se asenne, että kun meillä on Kiva koulu -hanke, niin eihän meillä kiusata.

Mun syrjiminen jatkui. Selän takana puhuminen jatkui. Kiusaaminen ei ottanut loppuakseen.

Äiti taisi toisen kerran soittaa koululle, mutta ei sille mitään tehty. Sain itse vain paskaa niskaan kun nämä kiusaajani saivat tietää. Sitten käytävällä he puhuivat kovaan ääneen, koko luokan kuullen, kuinka olen valittaja ja kantelija ja kuinka itken äidille. Enää en uskaltanut sanoa kiusaamisesta kenellekään. 

Usein koulun jälkeen itkin, kun oli ollut niin hirveä koulupäivä.

Mietin, mikä minussa oli vikana.

Pohdin, miksi olin niin ruma, läski ja tyhmä rillipää. Rumat vaatteetkin omistin.

Olin aina joko matkija tai sitten huonolla tavalla erilainen.

Olin yksinkertaisesti aina se hylkiö...

Kommentit