Lapsuus

Lapsuus

Tässä kerron hieman siitä, minkälainen olin yleisesti ottaen ala-aste ikäisenä.

Luonteeltani olen aika temperamenttinen, iloinen ja erittäin puhelias. Olin hyvin elämäniloinen lapsi. Tykkäsin usein leikkiä pihalla asuvien kavereiden kanssa.Välillä toivon, että pääsisin edes hetkeksi tuohon aikaan, kun voisi leikkiä taas niitä kaikkia hauskoja leikkejä, joita keksittiin.

Minun perheeseeni kuuluu ihana pikkusisko. Pidän häntä edelleen sellaisena pienenä, joslle minun kuuluu näyttää esimerkkiä, vaikka hän on jo aika iso. En vain käsitä sitä, missä vaiheessa siitä pienestä pikkusiskosta (jota aina välillä huijasin), kasvoi nuori nainen, joka ei mene enää huijauksiini. Tuohon aikaan pikkusiskoni oli minun paras kaverini, vaikka välillä hänelle jekkuja teinkin.

Minulla on myös ihan maailman parhaat vanhemmat! Äiti ja isä ovat olleet aina tukena kaikessa ja ovat edelleen. Kiitos siitä heille. He ovat aina olleet tasapuolisia ja rakastavia. Vaikka välillä olikin ihan typerää joutua kotiarestiin, kun oli tehnyt jotain, mutta kai silläkin joku tarkoitus oli. Ennenkaikkea olen kiitollinen siitä, että juuri nämä kaksi ovat vanhempiani.

Okei, vaikka joidenkin mielestä omat vanhemmat ovat niitä parhaita, kun ei oikein voi vanhempiaan valita, mutta silti... en voi muita parempia toivoa. Voisin melkein kirjoittaa kirjan siitä, kuinka paljon vanhempiani arvostan ja rakastan. Sitä ei sanoin voi kuvailla, kuinka kiitollinen heille kaikesta olen.

Kun pääsen eteenpäin tässä, niin myöhemmin kerron, miten he ovat minua auttaneet ja mistä kaikesta pelastaneet.

Perheeseemme tuli maailman ihanin lisäys viiden vuoden kinuamisen jälkeen. Olin silloin viidennellä luokalla.

Äitini sanoi minulle eräänä päivänä, että "Haeppa se sun suuri koirakirjasi."

Pinkaisinkin yläkertaan sitä hakemaan.

"Ollaan päätetty, et jos hankittais koira", isä sanoi.

Kiljuin ja hypin innosta. Viisi vuotta olin koiraa kinunut ja nyt se kävisi toteen! Otimme jokainen kynät ja paperit ja selasimme koirakirjaani, jossa oli monta erilaista rotua. Jokainen saisi kirjoittaa paperilleen kolme mieluisinta rotua.

Minä tietysti olisin halunnut valita kaikkista isoimmat koirat, mutta rajana oli, että koira sai painaa max. 30kg, jotta minäkin - pieni viidesluokkalainen - pystyisin sitä ulkoiluttamaan.

Lopulta vanhemmat päättivät, että meille tulisi jackrussellinterrieri. Olin siitä hieman harmissani. Tietenkin sen ikäisenä valitsin kaikki kivoimman näköiset, ja russeli ei ollut listallani.

En nyt muista tarkkaa päivämäärää, mutta joskus lokakuussa haimme pienen russelinpennun kotiimme. Pentu oli kyllä maailman ihanin! Nykyään pidän russeleista. Ne ovat eloisia, hypersuperaktiivisia ja erittäin empaattisia. Tosi fiksujakin.

Pennun tullessa, riitelimme siskon kanssa, kuka saa seuraavaksi pitää sitä sylissä.

Okei... Nyt huomaan, että aloin höpistä kaikesta muusta, paitsi siitä, millainen olin (naurua). No, ehkä se ei haittaa. Ei lapsuudestani oikeastaan ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Pääosin olin iloinen lapsi.

Neljännestä luokasta kuudenteen, kun kiusaamista oli, niin en sen ikäisenä vielä tajunnut kaikkea kunnolla. Ajattelin sen menevän ohi ja olevan vain leikkimielistä piikittelyä. Yläasteelle mentäessäni, kuitenkin koko elämä heitti kuperkeikan. Kerron siitä tarkemmin seuraavassa / seuraavissa kirjoituksissani...