Rakas päiväkirja

Rakas päiväkirja

Sain vanhat päiväkirjat käsiini. Aiemmin mainitsin, että huonoimpana aikana yksi parhaista kavereistani oli päiväkirja. Sinne tuli paljon kirjoitettua kaikesta. Haluankin jakaa nyt teidän kanssa päiväkirjojeni sisältöä.

____________________

Yhen päiväirjan välist tippu rypistetty lappu. Luin sen ja nyt kirjotan sen tähän:

"Vittu mä vihaan tätä elämää! Miks mun ees piti syntyy? Kukaan ei välitä... Kukaan ei kuuntele... Joka päivä vaan vedän ranteet auki. Miksen vaan voin kuolla. Haluan kuolla. Oon läski, ruma ja tylsä. Koko elämä on ihan paskaa. Tää on vaa pelkkää myrkkyy. Mut tää myrkky tappaa hitaasti. Niin hitaast, et joudut kärsii ihan saatanan monta vuotta. Nyt oon kärsinyt ainakin 12-vuotta. Kuinka monta vuotta viel pitää kärsii? Haluun vaan pois..."

En täysin muista, ku oon kirjottanut ton. Joku hämärä muistikuva on, et olin vaan niin täyttä raivoo, vihaa, suruu.

____________________

Tässä seuraava:

"Oon viillelly taas veitsel. Se tuntuu hyvältä. En voi antaa jälkien lähtee, koska muuten tuntuu et oon yksin. Oon muutenki yksin. Mut haavat tuntuu silti joltain.

Tänään en myöskään oo syöny. Äiti koittaa mua saada syömään ja se vituttaa. En voi syödä. En vaan voi lihoo enempää..."

____________________

"Mulle on tullu taas paniikkikohtauksii täl viikol. Niit on ollu viis. Yks koulus, toinen koiran kans lenkil ja loput kotona."

____________________

"En tiiä mist alottaa. Ehkä siit, et oon taas viillelly. Varsinkin arkisin tuntuu ihan tuskastumisee asti pahalt ja sille on pakko tehä jotain. Oon käyny koulun psykal juttelemas. Se ei auta. Joka kerta sama mielialalappu etee. Sit se kysyy mitä kuuluu. Sanon et huonoo. Se sanoo, et mul on huono päivä. En oo taas hetkeen edes omasl äidil kertonu, kuin pahalt must tuntuu. Oon parhaani mukaa pitäny muurii edes ja hymyilly vaiks tekee kipeet. Sit ku pääsen omaan huoneeseen ja suljen oven ni romahdan. Aina vaan romahdan."

____________________

"Itkettää taas, mut itku ei tuu. Se sattuu. Mun käsiki sattuu. Se sattuu ja polttaa. Viiltelin... Taas... Painoin niin lujaa ku pystyin. Nyt sattuu, kirvelee ja polttaa. Mut tää on ihan oikein mulle! Oon paskin, rumin ja idiootein täs maailmas. Kukaan ei tykkää must. Edes mä en tykkää itestäni.

En vaan tiiä mitä pitäs tehä tai ajatella. Sattuu vaan."

____________________

"Tänään taas kauhee olo. Mikää ei huvita. Ei edes kirjat. Äiti oli saanu kiinni viiltelystä. Nyt se tarkistaa kädet joka päivä. Äsken oli iltapala ja käsien tarkistus.

Oli pakko syödä, vaikkei maistunu.

Laitoin suolaakin iltapalaan, mut sekään ei maistunut. Mikään ei maistu. Mikään ei haise tai tuoksu. Ainoastaan kipu tuntuu. Jatkuva kipu sielussa. Jatkuva paha olo."

_____________________

"Taaskaan ei ruoka maistu. Pakotin kuitenki itteni syömään, ettei äiti kysele. Syömisen jälkeen tuli vaan oksettava olo. Vessaan... Sormet kurkkuun...

Helpottaa.

Punnitsin itteni myös tänään. Oon lihonnut. Painan 43,5kg!?"

Nyt kun mietin, niin joo... Olin aina terkkarin tarkastuksessa hiukan "alipainoinen", mutten kuitenkaan liikaa. Toi paino oli kyllä seiskaluokkalaiselle ihan ok. Taisin olla tuolloin 150cm pitkä. Mutta sillon päässä pyöri vaan sana "läski".

____________________

"Kello on nyt neljä yöllä. Aamulla kouluun. En saa unta. En ees uskalla nukkuu. Aistin jotain pahaa täs huonees. Se raivoo mun päässä ja varjois liikkuu jotain. En vaan kykene taaskaan nukkuu."

____________________

"Viiltelin taas. Sitten keittiöön ja suolaa haavoihin. Fyysinen kipu lieventää mun sisäl raivoovaa pahaa oloo. Vihaan vaa elää.

____________________

Tää kirjotus oli kerranki ihan ok positiivinen. Tai en tiiä onks tää positiivinen, mut ainaki jollain tapaa positiivisempi ku aikasemmat:

"Oon saanu koulun vaihdon myötä uusii kaverei. Ne on ihania. Ne kuuntelee ja ymmärtää. Heiän ansiosta mul on alkanu menee paremmin. En ehkä haluu enää kuolla. Haluaisin ehkä oikeesti parantuu ja panostaa siihen."

Tän tekstin jälkeen meni melkeen 2kk ennen ku seuraavaks kirjotin mitään...

____________________

Sitte tulikin taas huonompi olo...

"En tajuu, et mitä vittuu nyt taas tapahtuu. Oon rikki...

ROMAHDIN!

En jaksa kouluu. En sovi luokkaan. Oon FRIIKKI! Viiltelyki on lisääntyny. En o hetkeen oikeen tehny mitään, mut nyt taas. Vedin myös sääret uusiks.

____________________

Edellisest kirjottamisest taas kulunu aikaa. Oikeestaan aikaa kulu tositosi paljon. Edellises kirjotukses olin ysiluokal ja nyt ku kirjotin taas, ni olin sit pääsy opiskelee peruskoulun jälkeen.

"Kouluu on kulunu nyt joku puol vuotta. Mul alkaa taas menee huonosti. Mul oli vuoden hyväm mut nyt on taas asiat huonosti. Masentaa, viiltelen, en syö, en nuku, paniikkikohtauksii tulee päivittäin.

Oikeestaa, must ei tunnu oikee miltää. En kykene nauraa, enkä itkee. En kykyene jollain taval tuntee oikee mitää järkevää tai nimettävää tunnetta. On vaa tyhjyys.

On vaa pelkkä mun kuori."

Tän kirjotuksen jälkee en oo oikeestaan enää päiväkirjaa kirjottanu. Mul on nyt vierähtäny monta vuotta, ku viimeks kirjotin. Nyt löysin tän blogin ja päätin kirjottaa tänne. Tai tiesin mä tästä jo aiemmin, mut nyt vast rohkenin tekee tän. Tää on nyt mulle ku päiväkirja.

Vaikken joka päivä kirjota ja puran ensin kaikkee vanhaa, nii tää helpottaa mua nykyään. Rankkaa luettavaa varmaan teille, mut helpottaa mua, et voin purkaa nää.

Tää on myös mulle ihan sairaan rankkaa muistella kaikkii niit hetkii ja tuntei mitä sillon käyny läpi.

____________________

Viimeiseks eräs toinen lappu tippu päiväkirjan välist. Siihen olin kirjottanu 10 syytä, miks olisin halunnu täält pois...

1. Jokapäiväinen paha olo...

2. Toisaalta taas ei tunnu miltään...

3. En kykene syömään...

4. En kykene nukkumaan...

5. Hengittäminenki sattuu...

6. Oon vaan niin yksin...

7. En saa apua mistään...

8. Jokapäiväset paniikkikohtaukset alkaa jo väsyttää...

9. Edes viiltely ei enää helpota oloa...

10. Yksinkertasesti en vaan jaksa. En vaan jaksa olla. Tuntuu ku olisin vaan monta tonnii painava raskas kuori. Mun kuori vaan on täällä, mut mun sielu on jossain muualla. Kuitenkin oon täällä. Toisaalta taas en. Miks en vois vaan kokonaan olla muualla...

____________________

Okei.

Tässä nyt kaikki. Tästä tuli älypitkä ja mietin, et pitäskö mun tehä tää kahessa osassa. Toisaalta, en haluu. Tekee nyt ihan super kipeetä ajatella noita kaikkii mitä oon kirjottanu. Tunnista, et oon kirjottanu ne, mut samalt tuntuu tosi vieraalta, et oonko oikeesti voinu kirjottaa noin kamalii asioi ja noin nuorena.

Vähän ikävä aihe taas.

Kiva jos jaksoit lukea kokonaan.