Katastrofin ainekset: osa 2

Katastrofin ainekset: osa 2

Tässä jatko-osa viimeksi kirjoittamaani...

Kerran vapaa-ajalla tämä sama tyttö luokaltani ja pihaltamme vietti aikaa kanssani. Kävelimme ulkona ja juttelimme. Hän kertoi, että oli viillellyt, koska joku hänen ihastuksensa oli vastannut hänelle, ettei tykkää tästä. Kaveri näyttikin minulle hyvin ohuet, juuri ja juuri näkyvät pienet viirut.

Jo kuudennella luokalla toinen kiusaajistani viilteli ja esitteli niitä jälkiä kehuen kaikille. Tiesin siis tästä. Näistä sainkin ajatuksen purkaa pahaa oloa. Joka päivä, musta tuntui tosi pahalta. Aloin vihata koulua, mutta menin sinne, koska oli pakko ja muuten tulee äidille poissaoloilmoitus ja sitä en halunnut.

Yhtenä päivänä tämä "kaverini" huomasi koulussa, että olin itsekin viillellyt. Mulla oli käsi täynnä punaisia viiruja ja hän sanoi, etten voi noin tehdä. Juttelimme kahdestaan asiasta ja hän sanoi, että kertoo luokanvalvojallemme, jos teen niin vielä uudestaan.

Seuraavana päivänä kaikki seiskaluokkalaiset ympäröivät minua ja vuorotellen ihmisiä pitkin päivää kyselivät, olenko viillellyt. En kommentoinut asiaa. Tämä "kaverini" oli siis levitellyt asiaa. Seiskaluokkalaisten joukossa alkoi kiertää, se mun viiltelyjuttu ja lopulta en päässyt enää ollenkaa porukoihin mukaan, koska olin luuseri ja huomiohuora, kun viiltelin. Siispä aloin vältellä välitunteja ja yritin viettää aikaa yksin vessassa, ettei tarvitse mennä yksin ulos seisomaan.

Kerran, kun tulin ruokailusta, en löytänyt takkiani sieltä, mihin sen olin jättänyt. En voinut mennä ulos ohuessa paidassa, koska oli talvi ja pakkasta. Sain onneksi luvan viettää välitunnin sisällä, kunhan etsisin takkiani. Kiersin ympäri koulua, eikä sitä näkynyt. Välitunnin jälkeen opettaja kuitenkin tuli takin kanssa luokseni.
"Onks tää sun takki? Se oli ulkona maassa", ope kysyi.
Tarkistin takin ja se oli mun takki. Joku oli heittänyt sen ulos. Toisaalta, se ei haitannut, koska ei tarvinnut mennä ulos yksin seisomaan.

Aloin tuohon aikaan myös kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjoitin siihen melkein joka päivä. Voin myöhemmin kertoa niistä kirjoituksista, kunhan etsin ne ensin jostain.

Mieleeni muistuu myös toinenkin asia, mistä mua piinattiin...
Aloitetaan siitä, että oli seiskaluokan kevät. Joku oli kannellut luokanvalvojalleni viiltelystä, joka oli jatkunut ja lisääntynyt seiskaluokan syksystä. Luokkis otti mut sitten juttusilleen ja siinä soitettiin sitten äidillekin asiasta. Kotona puhuttiin myös.
Siinä sitten avauduin itkuisena kiusaamisesta, joka edelleen jatkui ja lupasin kertoa heti, jos jotain kävisi.
No sitten yhtenä päivänä rinnakkaisluokkalainen tyttö tuli kertomaan, että se mun kiusaaja oli taas puhunu seläntakana paskaa musta. Tämä kyseinen tyttö kaveerasi kiusaajieni kanssa... Kerroin tietenkin asiasta heti aikuisille. Yhtenä välituntina sitten 3 kolme tyttöä tuli raivon vallassa mun luo (mun kaks vanhaa kiusaajaa ja se kolmas tyttö, joka oli tullut mulle sanomaan, että musta on taas puhuttu).
"Mitä vittua sä idiootti oot taas menny itkemää opettajille?!" kiusaaja huusi.
Seisoin vain hiljaa hämilläni tilanteesta. Ja koitin änkyttää jotain.
"Sä oot väittänyt niille, et oon puhunu sust paskaa, vaikkei se oo totta!" se taas huusi.
Rohkaisin itseni ja sanoin: "Mut toi tuli sanoo mul yks päivä, et oot puhunu must paskaa." Osoitin sitä tyttöä kolmikosta, joka oli tullut mulle aiheesta sanomaan.
Tää tyttö sit tietenki sanoi että: "En kyl oo mitään sellast sanonut."
Tietty tätä kolmatta tyttöö uskottiin, eikä mua. Mulle oli siis tehty ansa.
"Siis vittu sä oot ärsyttävä! Sun kuuluis saada turpaas!" se kiusaaja huusi mulle.
Tilanne onneks rauhottui ja en saanutkaan turpaani, mitä pelkäsin. Muita seiskaluokan tyttöjä tuli tietty uteliaina katsomaan ja nauramaan, kun mulle huudettiin päin naamaa.