Lasiprinsessa

Moikka ihanat lukijat! Musta ei oo kuulunu aikoihin. Vahvin syy tähän poissaoloon on ollu isot elämänmuutokset. Mulle on sattunut ja tapahtunut tässä nyt kaikkee. Kirjottamiseen on suuresti vaikuttanu myös se, et mulla ei oo nyt tietokonetta ja täl puhelimel on tosi ärsyttävää kirjottaa. Heti vaan ku saan koneen hankittua, niin jatkan kyllä mun juttuja täällä. Nyt kuitenkin kun en konetta heti saa hankittua, niin päätin, että alan tekemään podcastia. Kerron siellä näistä mun jutuista. Enemmän siitä näkökulmasta, et mitä mun parantumisprosessi vaatii ja miltä tää tuntuu. Blogista oottekin varmaan huomannut, että en kaunistele asioita ja teksti saattaa olla ajoittain aika rajua luettavaa. Niin tulee olee podcastikin. Ehkä jätän kiroilun pois kuitenkin ja koitan suht asiallisesti kertoa asioista. En haluu podcastissa syyllistää tai haukkua ketään, mut haluun antaa näkökulmaa siitä, mitä tää mun elämä on ihan oikeasti, just nyt. Tuosta päästiinkin siis mun podcastin nimeen. Sen nim...

Pakki päälle ja alamäkeen Olin aiva helvetin loppu ku työt oli ohi. Muistan kuinka viimene vuoro oli sunnuntain iltavuoro ja heti maanantain kasiks kouluun. Oli aika rajuu totutella itteää siihe, et nyt onki menoo heti aamust, ku just painanu koko kesän iltavuoroo. Ekat pari kuukaut koulus meni ihan hyvin. En kyl sit enää paljoo ottanu työvuoroi ku olin nii väsyny niist ja siit ilmapiirist mikä siel vallitsi. Aloin kuitenki parin kuukaude jälkee väsymää lisää. Oon aina ollu hirveen tunnolline kaikist töist ja kouluist, et meen aina paikal ja sitä rataa. Ei yhtäkää poissaoloo. Aloin kuiteki keräämää niit poissaoloi. Vastasin niihin aina et oon kipeenä. Emmä oikeesti ollu. Aloin olee henkisesti vaan niin loppu. Mun koulunkäynti kärsi. Monet poissaolot. Tekemättömät tehtävät. Aloin pikkuhiljaa kadottaa itteeni. En enää edes tunnistanu, et kuka oon. Joskus marraskuussa alkoikin eka työharjoittelu. Muistan, ku istuin ekana aamuna autossa ja mietin, et "mä voin viel käänty...

Työjuttuja (Nimet jälleen MUUTETTU) Toka vuos amikses meni äkkii ohi. Olin saanu myös tokan vuoden tammikuus töitä alalta, jota opiskelin. Olin koko loppu lukuvuoden joka päivä koulun jälkeen töissä ja myös kaikki viikonloput. Työt oli pelastus tottakai rahallisesti, mut myös henkisesti. Ei tarvinnu koulun jälkee maata kotoo perse homees ja miettii kaikkii paskoi fiiliksii. Tykkäsin myös siit työpaikast. Palataan kuitenki hiukan taaksepäin. Unohdin mainita, et mul oli tosi iso stressin aihe. Sen nimi oli ´auto´. Olin saanu ajokortin amiksen ekan vuoden keväällää. Oikeestaan heti aloin ettii autoo ja lopult löydettii iskän kans kivan näkönen auto. Tai siis sellanen mikä vaikutti hyvältä. Käytiin kattoo sitä autoo ja ostettiin se. No tää auto olikin sit ihan paska. Se ei menny katsastuksest läpi ja siit alko se rahanmeno. Mul ei tosiaan sillon viel ollu mitään vakituist työtä. Sain aina ihmeen kaupal vähän bensarahaa, mut muuten iskä makso kaikkii vakuutuksii yms siit ...

Ammattikoulun toka vuosi (Nimet jälleen MUUTETTU...) Aloin tosiaan hengaa muiden luokkalaisten kaa koulussa. Meil kehkeyty kiva pieni porukka. Eniten lähennyin kahen tytön kaa meiän porukas. Niiden nimet olkoon Lilli ja Emma. Vietin myös vapaa-ajalla aikaa Lillin ja Emman kaa. Ne oli olleet jo kakarasta asti kavereita keskenään. Eka lukuvuos oli menny äkkii ja oli jo kesäloma. Sinä kesänä en ollu missään kesätöissä, kun en saanut mistään kesätyöpaikkaa. Kesä meni siis kavereiden kanssa. Olin tosi paljon Lillin ja Emman kaa. Sinä kesänä Emma alko kuitenkin tosi paljon juomaan ja huumeetki tuli kuvioihin. Lillil meni hermo siihe Emman touhuun ja purki mulle asiaa paljon. Me lähennyttiin Lillin kans siin vaihees tosi paljon ja oltiin melkeen koko kesä keskenään. Tutustuin myös Lillin muihin kavereihin ja aloin olee niiden kaa tosi paljon. Biletettiin aika huolel ja muistelen edelleen kyl hyvillä mielin sitä kesää. Se oli ehkä mun paras kesä ikinä. Koht alko kuitenki k...

Ammattikoulu alkaa (Kaikki nimet joita tässä tulee olemaan on MUUTETTU!) Pääsin ammattistartin jälkeen ammattikouluun. Olin innoissani. Voisin taas aloittaa puhtaalta pöydältä ja tutustua uusiin ihmisiin. Ammattistartista haki myös toinen luokkalainen samaan kouluun ja mentiinkin yhdessä pääsykokeisiin. Me molemmat saatiin positiivinen lappu haun jälkeen. Ekana päivänä, kun amis alkoi, toivottiin tietty, et me päästäis samalle luokalle. Istuttiin auditoriossa ja kuunneltiin, kun opettajat edessä puhuivat jotain ja lopuksi jakoivat kaikki uudet opiskelijat luokkiinsa. Ei päästy samalle luokalle. Ajateltiin kuitenkin, että ehkä se oli hyvä, niin voidaan paremmin tutustua uusiin ihmisiin. Muutenhan oltais oltu vaan kahdestaan koulussa. Mun nimi sanottiin ja sattumalta mun vieressä istuva tyttö, ketä en tuntenut, tuli samalle luokalle mun kanssa. Siinä sitten jo vaihdettiin nimet ja moikat ja sain uuden tuttavuuden heti ekana päivänä! Meidän luokanvalvoja vei meidät yhteen koul...

Puhdas pöytä Peruskoulun jälkeen alkoi tietenkin kesäloma. Olin yhteishaussa hakenut viiteen eri ammattikouluun. Mihinkään en päässyt, koska keskiarvo todistuksessa oli niin paska. Vanhemmat sanoivat, että kotiin en saa jäädä. Ehdottivat kymppiluokkaa, jotta voisin nostaa arvosanoja ja hakea seuraavassa yhteishaussa paremmalla todistuksella. Kymppiluokka ei kutienkaan mua kiinnostanut. Kaikki tuntui edelleen niin paskalta. Olin vaan helpottunu siitä, et koulu oli ohi ja mun ei ollu enää pakko mennä sinne. Päädyin kuitenkin hakemaan ammattistarttiin ja menin sinne. Olin siis ammattistartissa. Siellä opiskellaan kaikenlaista. Matikkaa, kieliä yms. Mutta siellä ei varsinaisesti nosteta arvosanoja. Koulu siellä alkoi sujua aika hyvin. Sain aloittaa puhtaalta pöydältä. En tuntenut ketään, kaikki ihmiset oli mulle aivan uusia. Tai oikeastaan oli siellä ala-asteelta yks vanha luokkalainen poika, joka oli oikeestaan ainoo meidän luokalta, joka ei sillon kiusannu mua. Olin hänen kans...

Rakas päiväkirja Sain vanhat päiväkirjat käsiini. Aiemmin mainitsin, että huonoimpana aikana yksi parhaista kavereistani oli päiväkirja. Sinne tuli paljon kirjoitettua kaikesta. Haluankin jakaa nyt teidän kanssa päiväkirjojeni sisältöä. ____________________ Yhen päiväirjan välist tippu rypistetty lappu. Luin sen ja nyt kirjotan sen tähän: "Vittu mä vihaan tätä elämää! Miks mun ees piti syntyy? Kukaan ei välitä... Kukaan ei kuuntele... Joka päivä vaan vedän ranteet auki. Miksen vaan voin kuolla. Haluan kuolla. Oon läski, ruma ja tylsä. Koko elämä on ihan paskaa. Tää on vaa pelkkää myrkkyy. Mut tää myrkky tappaa hitaasti. Niin hitaast, et joudut kärsii ihan saatanan monta vuotta. Nyt oon kärsinyt ainakin 12-vuotta. Kuinka monta vuotta viel pitää kärsii? Haluun vaan pois..." En täysin muista, ku oon kirjottanut ton. Joku hämärä muistikuva on, et olin vaan niin täyttä raivoo, vihaa, suruu. ____________________ Tässä seuraava: "Oon viille...