Lasiprinsessa

Pakki päälle ja alamäkeen Olin aiva helvetin loppu ku työt oli ohi. Muistan kuinka viimene vuoro oli sunnuntain iltavuoro ja heti maanantain kasiks kouluun. Oli aika rajuu totutella itteää siihe, et nyt onki menoo heti aamust, ku just painanu koko kesän iltavuoroo. Ekat pari kuukaut koulus meni ihan hyvin. En kyl sit enää paljoo ottanu työvuoroi ku olin nii väsyny niist ja siit ilmapiirist mikä siel vallitsi. Aloin kuitenki parin kuukaude jälkee väsymää lisää. Oon aina ollu hirveen tunnolline kaikist töist ja kouluist, et meen aina paikal ja sitä rataa. Ei yhtäkää poissaoloo. Aloin kuiteki keräämää niit poissaoloi. Vastasin niihin aina et oon kipeenä. Emmä oikeesti ollu. Aloin olee henkisesti vaan niin loppu. Mun koulunkäynti kärsi. Monet poissaolot. Tekemättömät tehtävät. Aloin pikkuhiljaa kadottaa itteeni. En enää edes tunnistanu, et kuka oon. Joskus marraskuussa alkoikin eka työharjoittelu. Muistan, ku istuin ekana aamuna autossa ja mietin, et "mä voin viel käänty...

Työjuttuja (Nimet jälleen MUUTETTU) Toka vuos amikses meni äkkii ohi. Olin saanu myös tokan vuoden tammikuus töitä alalta, jota opiskelin. Olin koko loppu lukuvuoden joka päivä koulun jälkeen töissä ja myös kaikki viikonloput. Työt oli pelastus tottakai rahallisesti, mut myös henkisesti. Ei tarvinnu koulun jälkee maata kotoo perse homees ja miettii kaikkii paskoi fiiliksii. Tykkäsin myös siit työpaikast. Palataan kuitenki hiukan taaksepäin. Unohdin mainita, et mul oli tosi iso stressin aihe. Sen nimi oli ´auto´. Olin saanu ajokortin amiksen ekan vuoden keväällää. Oikeestaan heti aloin ettii autoo ja lopult löydettii iskän kans kivan näkönen auto. Tai siis sellanen mikä vaikutti hyvältä. Käytiin kattoo sitä autoo ja ostettiin se. No tää auto olikin sit ihan paska. Se ei menny katsastuksest läpi ja siit alko se rahanmeno. Mul ei tosiaan sillon viel ollu mitään vakituist työtä. Sain aina ihmeen kaupal vähän bensarahaa, mut muuten iskä makso kaikkii vakuutuksii yms siit ...

Ammattikoulun toka vuosi (Nimet jälleen MUUTETTU...) Aloin tosiaan hengaa muiden luokkalaisten kaa koulussa. Meil kehkeyty kiva pieni porukka. Eniten lähennyin kahen tytön kaa meiän porukas. Niiden nimet olkoon Lilli ja Emma. Vietin myös vapaa-ajalla aikaa Lillin ja Emman kaa. Ne oli olleet jo kakarasta asti kavereita keskenään. Eka lukuvuos oli menny äkkii ja oli jo kesäloma. Sinä kesänä en ollu missään kesätöissä, kun en saanut mistään kesätyöpaikkaa. Kesä meni siis kavereiden kanssa. Olin tosi paljon Lillin ja Emman kaa. Sinä kesänä Emma alko kuitenkin tosi paljon juomaan ja huumeetki tuli kuvioihin. Lillil meni hermo siihe Emman touhuun ja purki mulle asiaa paljon. Me lähennyttiin Lillin kans siin vaihees tosi paljon ja oltiin melkeen koko kesä keskenään. Tutustuin myös Lillin muihin kavereihin ja aloin olee niiden kaa tosi paljon. Biletettiin aika huolel ja muistelen edelleen kyl hyvillä mielin sitä kesää. Se oli ehkä mun paras kesä ikinä. Koht alko kuitenki k...

Ammattikoulu alkaa (Kaikki nimet joita tässä tulee olemaan on MUUTETTU!) Pääsin ammattistartin jälkeen ammattikouluun. Olin innoissani. Voisin taas aloittaa puhtaalta pöydältä ja tutustua uusiin ihmisiin. Ammattistartista haki myös toinen luokkalainen samaan kouluun ja mentiinkin yhdessä pääsykokeisiin. Me molemmat saatiin positiivinen lappu haun jälkeen. Ekana päivänä, kun amis alkoi, toivottiin tietty, et me päästäis samalle luokalle. Istuttiin auditoriossa ja kuunneltiin, kun opettajat edessä puhuivat jotain ja lopuksi jakoivat kaikki uudet opiskelijat luokkiinsa. Ei päästy samalle luokalle. Ajateltiin kuitenkin, että ehkä se oli hyvä, niin voidaan paremmin tutustua uusiin ihmisiin. Muutenhan oltais oltu vaan kahdestaan koulussa. Mun nimi sanottiin ja sattumalta mun vieressä istuva tyttö, ketä en tuntenut, tuli samalle luokalle mun kanssa. Siinä sitten jo vaihdettiin nimet ja moikat ja sain uuden tuttavuuden heti ekana päivänä! Meidän luokanvalvoja vei meidät yhteen koul...

Puhdas pöytä Peruskoulun jälkeen alkoi tietenkin kesäloma. Olin yhteishaussa hakenut viiteen eri ammattikouluun. Mihinkään en päässyt, koska keskiarvo todistuksessa oli niin paska. Vanhemmat sanoivat, että kotiin en saa jäädä. Ehdottivat kymppiluokkaa, jotta voisin nostaa arvosanoja ja hakea seuraavassa yhteishaussa paremmalla todistuksella. Kymppiluokka ei kutienkaan mua kiinnostanut. Kaikki tuntui edelleen niin paskalta. Olin vaan helpottunu siitä, et koulu oli ohi ja mun ei ollu enää pakko mennä sinne. Päädyin kuitenkin hakemaan ammattistarttiin ja menin sinne. Olin siis ammattistartissa. Siellä opiskellaan kaikenlaista. Matikkaa, kieliä yms. Mutta siellä ei varsinaisesti nosteta arvosanoja. Koulu siellä alkoi sujua aika hyvin. Sain aloittaa puhtaalta pöydältä. En tuntenut ketään, kaikki ihmiset oli mulle aivan uusia. Tai oikeastaan oli siellä ala-asteelta yks vanha luokkalainen poika, joka oli oikeestaan ainoo meidän luokalta, joka ei sillon kiusannu mua. Olin hänen kans...

Rakas päiväkirja Sain vanhat päiväkirjat käsiini. Aiemmin mainitsin, että huonoimpana aikana yksi parhaista kavereistani oli päiväkirja. Sinne tuli paljon kirjoitettua kaikesta. Haluankin jakaa nyt teidän kanssa päiväkirjojeni sisältöä. ____________________ Yhen päiväirjan välist tippu rypistetty lappu. Luin sen ja nyt kirjotan sen tähän: "Vittu mä vihaan tätä elämää! Miks mun ees piti syntyy? Kukaan ei välitä... Kukaan ei kuuntele... Joka päivä vaan vedän ranteet auki. Miksen vaan voin kuolla. Haluan kuolla. Oon läski, ruma ja tylsä. Koko elämä on ihan paskaa. Tää on vaa pelkkää myrkkyy. Mut tää myrkky tappaa hitaasti. Niin hitaast, et joudut kärsii ihan saatanan monta vuotta. Nyt oon kärsinyt ainakin 12-vuotta. Kuinka monta vuotta viel pitää kärsii? Haluun vaan pois..." En täysin muista, ku oon kirjottanut ton. Joku hämärä muistikuva on, et olin vaan niin täyttä raivoo, vihaa, suruu. ____________________ Tässä seuraava: "Oon viille...

Olin oikeasti kunnossa Aloin jo seitsemännellä luokalla käydä juttelemassa eri ammatti-ihmisille. Ensimmäisenä juttelin terveydenhoitajan kanssa. Hän sanoi, että mun tulee jutella koulukuraattorin kanssa kerran viikossa. No aloin sitten käymään kerran viikossa koulun jälkeen kuraattorilla. Kävin siellä jonkun puoli vuotta, kun hän lähti pois ja tilalle tuli uusi. Ihminen oli uusi, mutta samanlaista siellä oli käydä kuin edelliselläkin. Mut istutettiin pöydän ääreen ja sain kasan lappuja, jotka piti täyttää. Mun piti täyttää ne laput ihan joka kerta. Ei puhuttu mistään. Täytin vain lappuja, joissa kysyttiin kuluneen viiko vointia. Vaikka muistan, kuinka rastitin useimmat kohdista niin, että sain paljon pisteistä testistä, niin ei asialle mitään tehty. "Sulla on vaan murrosiän oireita ja huono päivä", se kuraattori sanoi. Tämäkin kuraattori lähti ja tilalle tuli taas uusi. En olisi halunnut mennä taas täyttämään lappuja. Menin kuitenkin. Kuraattori oli kiva. Ei l...

Sanat satuttavat enemmän, kuin teot Seisoin koulussa välitunnilla. Seisoin jälleen ryhmässä, muiden selkien takana, pääsemättä piiriin. Olin hyvin iloton. En jaksanut enää paljoa puhua kellekään koulussa. Ihmiset loukkaantuivat tästä. Eräs kaverini ainakin loukkaantui... Oli kysynyt monta kertaa, miksen puhu hänelle mitään tai naura hänen jutuilleen. Vastasin aina, etten tiedä. Ei vain naurattanut tai huvittanut puhua. Kohta kuulin, että tämä kaverini oli tullut selkäni taakse ja kutsui mua nimeltä. Käännyin. Hänen takanaan oli toinen tyttö ja liuta poikia. "No?" kysyin. "Mä oon niin kyllästynyt tohon sun ylimieliseen käytökseen!" se huusi. "Muutenki mä en jaksa kattoo tota sun vitun finnistä, ja rumaa naamaa enää! On muutenkin ällöä, kun et hoida sun finnejäs!" se jatkoi huutamista. Musta ei oikein tuntunut miltään. Katoin vaan sitä ilmeettömänä silmiin ja otin huudot vastaan. Olin niin poikki, ettei hetkauttanut enää mikään. Va...

Mielikuvitusmaailma Kahdeksannelle luokalle mentäessä, kaikki oli jo ihan päin helvettiä. Mun ainoa kaverit tuohon aikaan olivat kirjat, päiväkirja ja veitsi. Surullista, mutta totta. Jokaikinen päivä mua ahdisti ja tunsin oloni tosi pahaksi. Vihasin koulua aina vain enemmän. Kasilla kuitenkin näille kiusaajille puhuttiin. Rehtori puhui niille ja ne ei enää kiusanneet. Oli silti jo myöhäistä. Olin jo saanut niin paljon iskuja, ettei niitä enää helpolla parannettu. Syömisestä tuli vaikeeta.  Ruoka ei oikein enää maistunut. Vitun läski,  kaikui vain päässäni. Koulussa en käynyt enää ruokailussa. Kotona saatoin istua tunninkin syömässä yhtä leipäpalaa. Yritin näyttää kotona, että söin, vaikka se oli vaikeaa. Välillä äiti vahti, että syön. Ruoka ei maistunut miltään suussa. Jauhoin yhtä suupalaa kauan. Nielaisin vaikeasti. Otin taas ihan minimaalisen suupalan, jota jauhoin taas kauan. Paniikkikohtaukset alkoivat.  Ne tulivat usein yöllä. Sitten niitä alko...

Katastrofin ainekset: osa 2 Tässä jatko-osa viimeksi kirjoittamaani... Kerran vapaa-ajalla tämä sama tyttö luokaltani ja pihaltamme vietti aikaa kanssani. Kävelimme ulkona ja juttelimme. Hän kertoi, että oli viillellyt, koska joku hänen ihastuksensa oli vastannut hänelle, ettei tykkää tästä. Kaveri näyttikin minulle hyvin ohuet, juuri ja juuri näkyvät pienet viirut. Jo kuudennella luokalla toinen kiusaajistani viilteli ja esitteli niitä jälkiä kehuen kaikille. Tiesin siis tästä. Näistä sainkin ajatuksen purkaa pahaa oloa. Joka päivä, musta tuntui tosi pahalta. Aloin vihata koulua, mutta menin sinne, koska oli pakko ja muuten tulee äidille poissaoloilmoitus ja sitä en halunnut. Yhtenä päivänä tämä "kaverini" huomasi koulussa, että olin itsekin viillellyt. Mulla oli käsi täynnä punaisia viiruja ja hän sanoi, etten voi noin tehdä. Juttelimme kahdestaan asiasta ja hän sanoi, että kertoo luokanvalvojallemme, jos teen niin vielä uudestaan. Seuraavana päivänä kaikki s...

Katastrofin ainekset: osa 1 Nyt kerron yläasteestani. Tästä ajasta on paljon huonoja muistoja ja tekee kipeää muistella yläasteaikaa uudestaan. Oikeastaan en muista yhtäkään hyvää muistoa tästä ajasta. Mua pelotti yläaste hirveästi. Onko mulla siellä kavereita? Millaista yläaste ylipäätään on? Olin kuullut koulusta kuitenkin ihan positiivisia juttuja, kun vuotta vanhempi ystäväni oli kyseisessä koulussa ollut jo vuoden. Aloitin yläasteen jännittynein tuntein. Muistan vieläkin, kun kaikki uudet seiskaluokkalaiset seisoivat salissa, niin kuin mäkin. Siellä rehtori kuulutti nimiämme ja sen, mille luokalle menimme. Luokat saatiin kasaan ja sitten ilmoitettiin luokanvalvojat. En kauhean hyvin muista tuota aikaa. Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus, vaikka siitä on vain kahdeksan vuotta aikaa, kun aloitin seiskaluokkalaisena uudessa koulussa. Luokkalaiset olivat onneksi kaikki tuttuja. Ala-asteeni luokalta oli samoja luokkalaisia luokalla ja loput olivat ala-asteen rinnakkaisluokk...

Lapsuus Tässä kerron hieman siitä, minkälainen olin yleisesti ottaen ala-aste ikäisenä. Luonteeltani olen aika temperamenttinen, iloinen ja erittäin puhelias. Olin hyvin elämäniloinen lapsi. Tykkäsin usein leikkiä pihalla asuvien kavereiden kanssa.Välillä toivon, että pääsisin edes hetkeksi tuohon aikaan, kun voisi leikkiä taas niitä kaikkia hauskoja leikkejä, joita keksittiin. Minun perheeseeni kuuluu ihana pikkusisko. Pidän häntä edelleen sellaisena pienenä, joslle minun kuuluu näyttää esimerkkiä, vaikka hän on jo aika iso. En vain käsitä sitä, missä vaiheessa siitä pienestä pikkusiskosta (jota aina välillä huijasin), kasvoi nuori nainen, joka ei mene enää huijauksiini. Tuohon aikaan pikkusiskoni oli minun paras kaverini, vaikka välillä hänelle jekkuja teinkin. Minulla on myös ihan maailman parhaat vanhemmat! Äiti ja isä ovat olleet aina tukena kaikessa ja ovat edelleen. Kiitos siitä heille. He ovat aina olleet tasapuolisia ja rakastavia. Vaikka välillä olikin ihan t...

Ala-aste Ensimmäinen luokka Aloitin ekan luokan ja tykkäsin koulusta. Menin joka päivä sinne mielelläni. Ehtisin kuitenkin käymään vain jouluun asti ekaa luokkaa kun muutimme ja jouduin vaihtamaan koulua. Kävin tutustumassa ennen joulua uuteen kouluun. Luokkakaverit vaikuttivat kivoilta. Jäi kuitenkin mieleeni se, että tutustumiseni aikana oli kuvista ja piirtelimme tonttuja. Näytin oman piirrokseni luokan edessä ja kaikki nauroivat. Aloitin sitten tammikuussa uudessa koulussa ja sain heti kavereita. Tykkäsin siis uudesta koulusta kovasti. Toinen luokka Toinen lukuvuosi alkoi kivasti. Ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa kakkosluokalla. Minulla oli edelleen kavereita koulussa. Kolmas luokka Kolmannella luokalla meidän luokalle tuli kaksi uutta tyttöä. Nämä tytöt olivat koko ajan keskenään. Oikea parivaljakko. Tytöt olivat kaikkien suosiossa, etenkin poikien. He usein saattoivat sanoa ilkeästi muille, mutta se ei ollut sen kummempaa. He pitivät oikea...